MAAILMAN KÄRKIOTTELIJAT

10 PARASTA SARJAA

PERUSTEITA:

1. Mukana vertailussa ovat kaikkien aikojen 7 parasta kymmenenellä parhaalla sarjalla

mitattuna; eli Dvorak, O’Brien, Sebrle, Thompson, Nool, Hingsen ja Hämäläinen. Lisäksi

ovat mukana viime kesän maailmanmestari Pappas, eräänlaiset profiiliottelijat Huffins ja

Smith, varsin nuorena huipulle noussut Busemann, Olympiavoittaja Zmelik, edelleen mukana

olevat konkarit Lobodin ja Magnusson, viime kesän MM-nelonen Hernu ja nouseva tähti

Karpov, jonka osalta vertailu tosin on pienen ottelumäärän vuoksi puutteellinen. Kyseisistä

ottelijoista ovat uransa lopettaneet ainakin Thompson, Hingsen, Hämäläinen ja Zmelik.

Todennäköisesti myös Huffins, Smith ja Busemann, sen sijaan O’Brien yrittää viimeisten

tietojen mukaan paluuta Ateenan kisat mielessään. Varmuudella uraansa jatkavat ainakin

Dvorak, Sebrle, Nool, Pappas, Lobodin, Magnusson, Hernu ja Karpov, joista ainakin

jotkut todennäköisesti tekevät tässä käsiteltyjä sarjoja parempia tulevina vuosina.

2. Olen ottanut tähän vertailuun jokaiselta kymmenen parasta hyväksyttyä sarjaa, helpottaak-

seni vertailua. Tarkemman lajikohtaisen analyysin olisi toki saanut esim. ottamalla jokaiselta

mukaan 12-sarjaa, ja pudottamalla lajivertailussa paras ja huonoin lajitulos pois, jolloin

satunnaisen onnistumisen / epäonnistumisen vaikutus olisi pienempi.

3. Selvät tuulitulossarjat olen karsinut pois kahdesta syystä:

a. ne vääristävät jonkin verran lajivertailua.

b. jos kerran sääntöjen mukaan tuulitulokset ovat epävirallisia, se pitäisi kai huomioida

c. tilastoissakin, myös otteluissa. Tosin useimmissa tilastoissa ne ovat mukana.

Olen kuitenkin hyväksynyt sarjan mukaan, jos se on ollut hyväksyttävissä joko vanhan,tai

nykyisen tuulisäännön mukaan. Tuulitulosten karsiminen muutti jonkin verran eräissä

tilastoissa esiintyvää järjestystä.

4. Tietolähteinä olen käyttänyt Hans van Kuijenin loistavaa ”ottelijan vuosiraamattua”,

(2001/2002 ANNUAL KOMBINED EVENTS) jota tietääkseni saa vain suoraan tekijältä

(linkki löytyy ainakin Brittien ottelusivuilta). Paljon olen tietoja saanut myös eri nettisivustoista,

etenkin Eestin erittäin paljon tietoja sisältäviltä sivuilta. Lisänä on tietenkin ollut alan kotimainen

kirjallisuus. Muutaman ottelun tarkka päivämäärä jäi selvittämättä, mutta en

usko sen vaikuttavan kokonaisuuteen paljoakaan.

YLEISTÄ:

Kun tarkastellaan kymmentä sarjaa, eikä vain parasta, se muuttaa hieman käsityksiä ottelijoista.

Ainakin itselläni käsitykset eräitten ottelijoiden lajiprofiileista muuttui tätä tehdessäni. Paljastui,

että jokin tietty ottelu on voinut vaikuttaa mielikuvaan, joka ottelijasta on syntynyt. Esimerkkinä

tästä voi mainita ehkä Smithin, jonka mielikuvani mukaan olisi pitänyt olla ykkönen niin kuulassa

kuin kiekossakin. Näinhän ei kuitenkaan ollut.

Mielenkiintoinen yksityiskohta paljastuu kun verrataan sarjojen yhteispisteiden prosentuaalista

eroa päiväkohtaisten pisteiden eroihin. Jokaisella (poisluettuna Karpov) ero prosenteissa päivit-

täissarjoissa oli huomattavasti isompi kuin yhteispisteissä, puhumattakaan eroista lajivertailussa.

Niinkään yllättävää ei ollut pituushypyn osoittautuminen tässäkin varmimmaksi fyysisen suoritus-

kyvyn mittariksi. Kylläkin kärkiottelijoiden pituuden keskiarvojen älistyttävä tasaisuus yllätti.

Aika odotettua oli suurimpien prosentuaalisten erojen syntyminen kiekossa ja keihäässä, parhaita

sarjoja vertailtaessa.

Eräs mielestäni huomionarvoinen seikka, joka tuli esille näitä sarjoja tutkiessani, on näiden huip-

pujen valtava ottelumäärä ja erittäin pieni keskeyttämisprosentti. Esim. Sebrle 49 ottelua, kaksi

keskeytystä. Dvorak 46/4, Nool 44/4. Eräänlaista huippua tässä suhteessa edustaa varmaan Kip

Janvrin (-65, ennätys 8345p), 81 ottelua, kaksi keskeytystä, 73 yli 7000 pisteen ottelua, 26 yli 8000

pisteen ottelua, ja vielä viime kesänäkin 7918 pistettä. En tiedä voisiko tuosta vetää sen johtopää-

töksen että huippuottelijaksi tullaan vain ottelemalla ja ottelemalla loppuun. Tietenkin se silloin

edellyttää järkevästi suunniteltua otteluohjelmaa.

Keskimäärin nämä parhaat sarjat ovat tehty ikävuosien 25-31 välillä, 5-7 vuoden aikahaarukassa.

Selvimmin tästä poikkesivat näistä uransa lopettaneista Busemann ja Zmelik. Mutta kuten jo

aiemmin mainitsin, näiden uraansa jatkavien tulevat ottelusarjat vaikuttavat tämänkin vertailun

tuloksiin.

TARKASTELUA LAJEITTAIN:

YLEISTÄ:

Olen tässä yrittänyt lyhyesti tehdä huomioita lajeittain. Samalla olen vienyt teoreettista ”huippu-

sarjaa”, jolla tulisi hieman yli 8600 pistettä. Mielestäni tuo pistemäärä on jo huippusarja, koska

sillä Atlantan kisoja lukuunottamatta oltaisiin oltu kaikissa arvokisoissa mitaleilla. Tietenkin

tuollainen keskiarvosarja on käytännössä epärealistinen, mutta se on kuitenkin suuntaa amtava.

100m:

Odotettu kärki myös keskiarvoissa; Huffins, O’Brien ja Thompson. Tasaisimmat tulokset Pappas,

Dvorak, Nool, Zmelik ja O’Brien. Huipulle pääseminen edellyttää tason- jota nämä keskiarvot

edustavat -olemista 10,50-10,80 tienoilla. Pienenä poikkeuksena tästä Sebrlen keskiarvo 10,83.

Tuulitulosten jättäminen pois, vaikutti eniten satasen keskiarvoihin.

PITUUS:

Edellä tuli jo mainittua pituuden keskiarvojen tasaisuus, mutta silti; 9 kärkikeskiarvoa 6,5 sentin

sisällä! Pienimmät sarjaerot Thompson ja Hingsen, sekä alemmalla tasolla Hernu. Suurimmat

vaihtelut Smithillä ja Pappasilla. Huippusarjan edellyttämästä 770-780 tasosta poikkeaa huippu-

miehistä eniten Hämäläinen.

KUULA:

Kärkikolmikko hieman yllättäen Dvorak, Hingsen ja Hämäläinen, Smith vasta 5, johtuen taas

epätasaisista sarjoistaan. Selvästi tasaisimmat Sebrle ja Lobodin, epätasaisimmat taas Smith,

Huffins ja O’Brien. Selvästi havaittava piirre on kuulatulosten paraneminen iän myötä. Huippu-

tulokset edellyttävät selvästi yli 15 metrin tasoa, joskin Zmelik ja Busemann ja Nool ovat päässet

Olympiamenestykseen yllättävän heikoilla kuulatuloksilla.

KORKEUS:

Pappas ylivoimainen keskiarvoissa, myöskin Sebrle ja Hingsen hyviä. Samoin myös O’Brien, jolla

Tokion sarja pudottaa keskiarvoa. Tasaisin tässäkin Sebrle. Korkeudessa kuitenkin tulee esiin

myös huippottelijoiden välillä iso tasoero, joka tosin ainakin jossain määrin riippuu ottelijatyypistä.

Ovathan kolme yllämainittua, ja esim. Thompson, Nool, Lobodin, -jotka hyppivät yleensä parin

metrin tuntumassa –tyyppeinä täysin erilaisia. Huippusarja näyttäisi vaativan kuitenkin yli 205

tulosta, ellei sitä huonompaa pysty kompensoimaan jossain muussa lajissa. Muutamilla erot

korkeustuloksissa eri sarjoissa olivat isot, jopa 10% luokkaa (O’Brien 13,18%).

400m:

Nelonen näyttäisi pituuden ohella olevan selvin fyysisen suoritusvalmiuden mittari ottelussa.

Jokainen vertailussa mukana ollut teki joko parhaan, tai ainakin lähes parhaan nelosen tuloksensa

ennätyssarjassaan. Ainoa keskiarvolla 47 s alittanut on Nool, mutta hyviä nelosella ovat olleet myös

Hämäläinen, Thompson ja O’Brien. Tasaisin selvästi Hernu, mutta taso turhan matalalla. Tasaisia

ovat olleet myös Thompson, Nool ja Lobodin. Huippusarja edellyttäisi alle 48,50 tulosta, mieluim-min alle 48.

1. PÄIVÄ

Ei mitään suuria yllätyksiä. Kärjessä odotetusti O’Brien, seuraavina Thompson, Huffins ja Dvorak.

Tasaisimmat Thompson, Lobodin ja Nool. Prosentuaalisesti erot ensimmäisen päivän osalta ovat

selvästi pienempiä kuin toisen päivän. Huomattavissa esim. USA:n ottelijoiden hyvä 1. päivä. Samoin

nykyisten huippujen tasaisemmat päiväpisteet, verrattuna 80-90 luvun alun huippuihin.

Huippusarja edellyttäisi yli 4430 pistettä

110m aj.

Kärjessä Dvorak, Busemann, Hämäläinen ja O’Brien alle 14 sekunnin keskiarvoilla. Tasaisim-

pia Dvorak, Zmelik ja Pappas. Eniten ongelmia aidoissa muuhun tasoonsa nähden Thompsonilla

ja Hingsenillä. Aidat ei näyttäisi niinkään olevan fyysisen kunnon mittari, koska vain muutamalla

on paras aitatulos ennätyssarjasta. Kilpailun ajankohdalla näyttää olevan jonkin verran vaiku-

tusta aitatuloksiin. Huippusarjan vaatima tulos pitäisi olla ainakin 14 sekunnin tuntumassa, ei

ainakaan kovin paljon yli 14 s.

KIEKKO

Kiekko on selvimmin ikään ja kokemukseen perustuva laji, tosin siinäkin on poikkeuksia.

Erot eri sarjojen tuloksissa isoja, huippuna Busemanin 25,16%, myöskin Hingsen, Smith ja

Magnusson yli 15%. Keskiarvoissa parhaat Huffins, Hämäläinen, O’Brien ja Smith.

Tasaisimmat O’Brien, Lobodin, Sebrle ja Dvorak. Eniten ongelmia Noolilla, Busemannilla

ja Zmelikillä. Huippusarjaan vaadittaisiin noin 46-47 metriä.

SEIVÄS

Erittäin suuria eroja ottelijoiden välillä myöskin huipputasolla. Myöskin sarjavaihtelut

kohtuullisen suuria. Seipään herkkyydestä olosuhde yms. vaihteluihin, sekä tekniikan

herkkyydestä varsinkin ottelijoilla kertoo ehkä sekin,että ennätyssarjoissaan ei kukaan

vertailluista tehnyt lajiennätystään, muutama sivuaminen toki on tapahtunut.

Vertailluista ylivoimaisesti kärjessä Nool, yli 5 metrin keskiarvoon myös O’Brien, Pappas,

Lobodin ja Hämäläinen. Tasaisimmat Lobodin, Busemann ja O’Brien. Huippusarjan

vähimmäisvaatimuksena voidaan ilmeisesti pitää 480 (sattumalta myös ME-sarjassa).

Eniten tästä tasosta poikkeavat Hingsen, Smith ja Huffins.

KEIHÄS

Seipään ohella ottelijoille vaikeimpia lajeja. Niin ottelijakohtaiset, kuin sarjakohtaisetkin

erot suuria. Ottelijat voisi keihäässä ehkä jakaa kolmeen kategoriaan; a) Ottelijat jotka

osaavat heittää ja heittävät aina hyvin, tai erittäin hyvin (ottelijoiksi), b) tekniikaltaan

epävarmat, joilla tulos heittelee, ja c) ottelijat jotka eivät osaa heittää ja joilla taso ei kos-

kaan nouse hyväksi. Keihästuloksen merkittävä parantaminen lienee ottelijalle vaikeim-

pia parannettavia. Näihin osaajiin voisi kai lukea Dvorak, Nool, Sebrle ja Smith, joskin

heilläkin Dvorakia lukuunottamatta on suuria vaihteluja tuloksissa. Jostain syystä nämä

”venäläisen koulukunnan” ottelijat Hämäläinen, Lobodin ja Karpov, ovat keihäässä joko

huonoja, tai erittäin huonoja. Huippusarja edellyttäisi 65 metrin tulosta.

1500m

Erot keskiarvoissa Hingsenin 4.20:stä Huffinsin yli viiteen minuuttiin. Hingsen kuitenkin

omassa kastissaan, hyviä päätöslajissa myös Busemann, Zmelik, Sebrle ja yllättäen myös-

kin Thompson. Hingsen oli tasaisinkin, muita tasaisia olivat Lobodin, Dvorak ja Hämäläi-

nen. Huonoja tonnivitosen juoksijoita ovat olleet Huffins, O’Brien, Magnusson ja Pappas,

jolla tosin viimeisissä juoksuissa selvää kehitystä. Karrikoiden voisi maittain tiivistää;

saksalaiset hyviä, tsekit ja venäläiset tasaisia, jenkit huonoja. Huippusarja edellyttäisi

4.33-4.35 aikaa.

2.PÄIVÄ

Vahvimpia toisen päivän ottelijoita ovat Dvorak, Nool, Sebrle ja Hämäläinen. Tasaisimmat

Dvorak, Hernu ja Lobodin. Toinen päivä selvästi ensimmäistä heikompi; Huffins, O’Brien,

Thompson ja Pappas. Huippusarja edellyttää vähintään 4080 pistettä.

OTTELIJAKOHTAINEN TARKASTELU

YLEISTÄ

On aika uskaliasta yrittää lähteä analysoimaan jotain tiettyä urheilijaa muutamalla lauseella

tilastojen perusteella. Tulokseen vaikuttavia tekijöitä on kuitenkin valtavan paljon, jotka

eivät paljastu pelkästään tilastoista. Jotain ehkä kuitenkin voi päätellä.

DVORAK

Potenttiaaliltaan ehdottomasti yksi maailman kaikkien aikojen parhaista ja parhaimmillaan

tasaisuudessa yksi nykyottelijan ensimmäisiä malleja. Mielessä säilyy TV-kuvan näky, kun

mies ”lönköttelee” ennätyssarjansa tonnivitoselta maaliin. Viisi sekuntia kovemmalla ajalla hän

olisi edelleen ME-mies. Parhaimmillaan heitoissa, satasella ja pituudessa, heikoimpia rimalajit.

Pitemmät juoksumatkat keskitasoa. Elleivät vammat ole esteenä, edelleen mahdollinen arvokisa-

mitalisti.

O’BRIEN

Potentiaaliltaan ehkä vielä Dvorakiakin kovempi. Lajiennätyksillä mitattuna selvä maailman

ykkönen 9572 pisteellä. Epätasaisuus useimmiten esti parhaissa sarjoissa vieläkin paremmat

pisteet. Mutta ennenkaikkea se tonnivitonen…. Parhaita lajeja satanen, seiväs, korkeus……

Heikoimpia oikeastaan vain keihäs ja se tonnivitonen….Ei joutunut koskaan arvokisoissa niin

tiukoille, että olisi pitänyt kokeilla rajat myös päätösmatkalla. On ilmoittanut vakavissaan täh-

täävänsä Ateenaan. Mutta vaikka paluu onnistuisikin, tuskin mitaliehdokas.

SEBRLE

Vahvuus ehdottomasti tasaisuudessa. ME-sarjakin poikkeaa – neljästä lajiennätyksestä huolimatta

–vain hyvin vähän Sebrlen lajikeskiarvoista. Sebrlestä tarkempi analyysi

Huippu-Urheilu-Uutisissa 4/02 Jarkon tekemänä. Vahva voittajaehdokas tulevissa suurkisoissa.

THOMPSON

80-luvun Mr Decathlon. Kaksi Olympiavoittoa, Maailmanmestaruus ja kaksi Euroopanmes-

taruutta antavat varmasti katetta tittelille. Ei ehkä vastannut fyysisiltä mitoiltaan ottelijan

ihannetyyppiä, mutta korvasi sen muilla avuilla ja ennenkaikkea valtavalla taistelutahdolla,

joka tuli parhaiten esiin suurkisoissa, kovissa taisteluissa lähinnä Hingsenin kanssa.

Hallitsi myös psyykkauksen pahimpia vastustajiaan (lähinnä saksalaiset Hingsen, Wentz ja

Kratschmer) vastaan. Vahvuutena hyvien -pituuden ja satasen –lisäksi tasaisuus. Myös tonni-

vitonen oli huomattavasti parempi, kuin mielikuvat selvistä tappioista Hingsenille suurkisojen

tonnivitosilta antoivat odottaa. Mutta Hingsenin tonnivitosethan olivat tässäkin vertailussa

aivan omaa luokkaansa. Oikeastaan ainoa heikohko laji oli aidat, joskin myös kiekko, keihäs ja

korkeus jäivät lajien kärkimiehistä.

NOOL

Esimerkki kuinka sitkeys palkitaan. Kun muutaman hyvän lajin (seiväs, keihäs, nelonen) lisäksi

muut lajit laitetaan kohtuulliseen kuntoon, voi seurauksena olla Olympiavoitto, Euroopanmesta-

ruus ja MM-kakkostila. Heikkouksina kuula, kiekko, korkeus ja aidat, mutta on pystynyt

vahvoilla lajeillaan kompensoimaan nämä heikommat lajinsa. Osaa käyttää taustalla olevaa vahvaa

faniryhmää psyykkaukseen, mutta sortuu joskus yliyrittämiseen. Terveenä taistelee mitaleista

ainakin seuraavissa arvokisoissa. Ennätys tehty selvästi vanhimpana.

HINGSEN

Useasta ME-tuloksesta huolimatta sai urallaan tyytyä kakkosottelijan rooliin, hävittyään kai-

kissa arvokisoissa niukasti Thompsonille. Vahvuutena ennenkaikkea tonnivitonen, mutta myös-

kin kuula, korkeus ja pituus hyviä. Heikkoutena lähinnä aidat ja seiväs, joskin satanenkin

suhteellisen heikko. Olisi ilman Thompsonia ollut 80-luvun valtias. Tyyppinä hyvä, jota kuvastaa

myös lajiennätyksistä koostuva pistemäärä 9323 pistettä. Parhaat sarjat yllättävän nuorena.

HÄMÄLÄINEN

Vahvoja lajeja kuula, kiekko, aidat ja nelonen, myös seiväs hyvä. Heikohkoja taas keihäs ja epä-

varma pituus. Ennätys olisi yli 8800 pistettä, mikäli Stuttgartin ennätyssarjaan olisi pituuden

705:n sijaan tullut edes keskiarvon mukainen tulos. Uran myöhemmässä vaiheessa monta hyvää

sarjaa pilasi keihäs, jossa tuli tappiota parhaille 150-200 pistettä. Kun huomioidaan pituuden

keskimääräinen 100 pisteen tappio, olisi näiden korvaamiseksi tarvittu pari erittäin vahvaa lajia.

Kokonaisuudessa kuitenkin kunnioitettava 49 ottelun ura, johon tosin mahtui 10 keskeytystä.

Ei kehittynyt ottelijana paljoakaan 23-24 ikävuosien jälkeen. Lajiennätyksillä mitattuna yksi

parhaista, 9278 pistettä.

PAPPAS

Viime kesän maailmanmestari on ilman muuta Sebrlen ohella toinen Ateenan voittajasuosikeista.

Nuoremmat eivät vielä ensi kesäksi ehdi kultataisteluun, ja vanhemmista ainoastaan terveellä

Dvorakilla mahdollisuuksia, mikäli kaksikko on terveenä, eikä satu mitään kompasteluja.

Paransi viime kesänä selvästi kuulassa ja tonnivitosella. Stanfordissa onnistuminen pituudessa,

ja Pariisissa keihäässä ja nelosella. Tasaisuus parantunut selvästi, eli siinä suhteessa hieman

epätyypillinen jenkkiottelija. Vahvoja rimalajit, heikoin edelleen tonnivitonen. Epävarmoja

pituus ja keihäs. Ikänsä puolesta lähivuosien suurkisojen suuri menestyjäehdokas.

HUFFINS

Erittäin epätasainen ottelija. Muutama loistava laji (satanen, kiekko, pituus), kun taas kolme

viimeistä lajia joko heikohkoja (keihäs, seiväs), tai heikkoja (tonnivitonen). Tosin tonnivitosen

ennätys niinkin hyvä kuin 4.38,71, mutta usein yli viiden minuutin tulos, heikoimmillaan lähellä

viittä ja puolta minuuttia. Epätasaisuus esti varsinaiset huippusarjat, ja vaikutti myös arvokisa-

menestykseen. Parhaat saavutukset Sydneyn ja Sevillan pronssit. Edelleen kaikkien aikojen

nopein ottelija.

SMITH

Ehkä vielä Huffinssiakin epätasaisempi. Lajiennätyksillä mitattuna kaikkien aikojen kakkonen

O’Brienin jälkeen 9362 pistettä, mutta ennätyssarjallaan vasta kahdeskymmenes. Heittojen

ennätykset loistavat: 18,03-52,90-71,22, mutta heikoimmillaan vertailussa 14,25-44,24-59,22.

Parhaat saavutukset Tokion hopea –91, ja Göteborgin pronssi –95. Ennätyksien valossa ainoa

heikohko laji aidat, käytännön sarjoissa usein muitakin. Kymmenen parasta sarjaa 8 vuoden

jaksossa, joka on huipulla pisimpiä.

BUSEMANN

Paras sarja- Atlantan hopeasarja –21-vuotiaana, ja toiseksi paras- Ateenan pronssisarja – 22-

vuotiaana, jonka jälkeen ura lähinnä alamäkeä. Lähes juniorina tullut menestys ei jatkunutkaan

odotusten mukaisesti. Viimeinen otteluyritys toistaiseksi vuodelta –02, mutta ikänsä (29v) puo-

lesta olisi toki edelleen mahdollinen arvokisaottelija. Aitajuoksutaustalla otteluihin tulleena

loistava aituri, joskin keskiarvoa heikentää pari uran myöhemmän vaiheen tulosta. Myös tonni-

vitonen hyvä. Parhaimmillaan hyvä kaikissa lajeissa kuulaa ja kiekkoa lukuun ottamatta.

Ainakin tällä hetkellä näyttäisi, että ura loppui turhan nuorena, lähinnä vammoihin.

LOBODIN

Erittäin tasainen, ja terveenä hyvin ennakoitavissa oleva ottelija, sanan positiivisessa merkityk-

sessä. Vahvuutena tasaisuuden lisäksi lähinnä seiväs, kuula ja kiekko. Todella heikko laji keihäs,

tosin myös pituus, korkeus ja nelonen voisivat olla hieman parempia. Mutta jos keihäässä häviää

kärjelle yli 200 pistettä, sitä on tasaisen miehen hankala muissa lajeissa korvata.

Todella kunnioitettava 15-vuotta kestänyt ura (44 ottelua, 9 keskeytystä), yli 7000 pisteen tasolla.

Edelleen terveenä ollessaan mukana ainakin pronssitaistelussa Ateenassa.

ZMELIK

Barcelonan Olympiavoittajaksi varsin nuorena (23v) nousseen Zmelikin ura ei jatkunutkaan

odotusten mukaisesti. Parhaat ottelut tulivat jo silloin 23-vuotiaana, ja parhaaksi arvokisasi-

joitukseksi sen jälkeen jäi Atlantan 7:s sija. Vahvat lajit; aidat, 1500m, seiväs ja pituus, heikot;

kiekko, kuula ja korkeus. Oli ensimmäinen näistä Tshekkien kovista ottelijoista.

MAGNUSSON

Kohtuullisen loukkantumisherkkä ja epätasainen ottelija. Aika tuttu näky arvokisoissa on

Magnusson ontumassa kentän sivuun. Ura kuitenkin tosi pitkä (16v), johon mahtuu 48 ottelua,

joista tosin 14 keskeytystä. Vahvimmat lajit; satanen, nelonen ja viime vuosina kuula, heikoimpia;

korkeus, ja nykyisin varsinkin 1500m. Mikäli on terve, ottelee edelleen kuitenkin mitalien tun-

tumassa.

HERNU

Viime kesän Pariisin heikkotasoisen ottelukisan yllätysnelonen. Ennätys Edmontonin kisoista,

jossa sillä kuitenkin tuli vasta 8:s sija. Ottelijana kuvaisi ehkä parhaiten sanonta;”tasainen perus-

vääntäjä”. Sarjojen tulokset joko tasaisia, tai erittäin tasaisia. Vahvimpia lajeja; 1500m, korkeus,

seiväs, aidat ja kiekko, heikoimpia; satanen ja kuula. Vaikea kuvitella sellaista hyppäystä perus-

tasoon, että tappelisi mitaleista suurkisoissa.

KARPOV

Pariisin yllätysmitalisti. Selvä voimatason lisäys näkyi viime kesän sarjoissa, ennenkaikkea sata-

sella, kuulassa ja korkeudessa. Miehellä on nykyisin jo kahdeksan hyvällä tasolla olevaa lajia.

Heikohko ja epävarma on seiväs, ja todella surkea keihäs. Jos nykyisin häviää keihäässä kärjelle

300-350 pistettä, on vaikea kuvitella sen myöhemminkään paranevan todella kovan sarjan edel-

lyttämälle tasolle. Etenkin, kun ainakaan parin viime vuoden aikana ei näy kehitystä tapahtuneen.

Potenttiaalinen mitaliehdokas kuitenkin myös tulevissa suurkisoissa.