Etusivu
Uutiset
Tukiyhdistys ry
Blogit
Urheilukuninkuus -kilpailu
Tulokset
Tilastot
Urheilijat
Artikkeleita ja perustietoa
Laskurit
Tiedostot
Myydään/ostetaan
Keskustelu UUSI
Keskustelu
Linkit
HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA
Mikään hieno asia ei synny tyhjästä ja vain todella hienot asiat jäävät elämään.Nykyaikaisia moniotteluita voidaan pitää antiikkisena lajina. Muinaishelleenisissä olympian kisoissa viisiottelua, nykyisten moniotteluiden kantalajia, pidettiin kisojen arvokkaimpana urheilumuotona. Viisiottelulajeja olivat kiekko, keihäs, yhden stadionin juoksu (192,27 m), pituus ja paini, jossa ratkaistiin lopullinen voittaja. Kuten asiaan kuuluu, viisiottelun voittajaa juhlittiin urheilijoiden kuninkaana ja ruumiillisen kauneuden esikuvana.
Nykyaikaisten olympialaisten ensimmäinen moniottelulaji oli antiikin ihanteiden mukaan viisiottelu, jonka lajeja olivat vauhditon pituus, kiekko, keihäs, stadionin juoksu ja paini. Tämä kilpailumuoto oli kuitenkin mukana vain ns. Ateenan välikisoissa vuonna 1906. Tukholman olympiakisoissa vuonna 1912 mukana oli uudenmuotoinen viisiottelu, jonka lajeina olivat pituus, keihäs, 200 m, kiekko ja 1500 m. Tässä muodossa viisiottelu oli mukana vielä vuoden 1924 Pariisin olympialaisissa ja suomenmestaruudestakin lajissa kamppailtiin aina vuoteen 1936 saakka.
Ensimmäisiä 10-ottelukilpailuja käytiin Amerikassa jo 1800-luvun loppupuolella, mutta nykymuotoinen 10-ottelu on pohjoismainen keksintö ja sitä kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1911 Göteborgissa. Vuotta myöhemmin laji oli jo mukana Tukholman olympialaisissa, jossa kamppailu urheilukuninkuudesta kesti kolme päivää ja lajijärjestyskin poikkesi hieman nykyisestä. Ensimmäisen 10-ottelun olympiavoittaja oli muuten USA:n intiaanirodun legendaarinen edustaja Jim Thorpe. Välittömästi Tukholman kisojen jälkeen siirryttiin 10-otteluun, jossa kilpailu suoritetaan kahden päivän aikana. Suomenmestaruudesta eli Suomen urheilukuninkaan tittelistä alettiin kamppailla nykyisellä lajivalikoimalla Kalevan Kisojen yhteydessä vuonna 1915.
Naisten poissulkeminen nykyaikaisen olympiaurheilun alkuvaiheen näyttämöltä oli perintöä muinaisista antiikin olympialaisista. Vuonna 1922 järjestetyissä naisten olympialaisissa oli mukana viisiottelu, jonka yksittäislajeja olivat 100 m, pituus, keihäs, kuula ja korkeus. Vuonna 1951 lajeina olivat 80 m:n aidat, kuula, korkeus, pituus ja 200 m, mutta vuonna 1969 aitamatkan pituus vaihtui 100 metriksi. Vuonna 1977 kilpailun päätösmatka vaihdettiin 800 metriksi ja vuonna 1979 lopulta laji muuttui 7-otteluksi, jossa paremmuus ratkaistaan kahden päivän aikana. Vuonna 2002 naisten 10-ottelu hyväksyttiin viralliseksi kilpailulajiksi, mutta arvokisoissa naisten moniottelulajina säilytettiin kuitenkin 7-ottelu.
10-ottelun alkuvaiheen menestys oli suomalaisittain erittäin komeaa. Paavo Yrjölän (kuvassa vasemmalla) ja Akilles Järvisen (kuvassa oikealla) 20- ja 30 -luvulla tehtailemat neljä maailmanennätystä ja kolme olympiamitalia eivät valitettavasti ole saaneet yhtä menestyksekästä jatkoa. Petri Keskitalon 5. sija ja Satu Ruotsalaisen 4. sija Tokion MM-kisoissa vuonna 1991 sekä pussillinen nuorten arvokisamitaleja 1990- ja 2000 -luvulla antavat kuitenkin lupaavat näkymät suomalaisen moniottelun uudesta noususta maailman huipulle. Sitä samaa todistavat sekä miesten että naisten saavuttamat kolmannet sijat moniotteluiden eurooppa -cupissa, joka mittaa erinomaisesti koko maan moniotteluiden tasoa. Onkin hyvin mahdollista, että lähivuosina saamme juhlia suomalaista urheilun kuningasta tai kuningatarta.