Virossa 10-ottelu on oikeasti kuningaslaji!

Viroa voidaan pitää maailman kovimpana 10-ottelumaana, ainakin jos suhteutetaan menestys ja saavutetut tulokset maan asukaslukuun. Viro on tuottanut ja tuottaa jatkuvasti kansainvälisen tason 10-ottelijoita. Syyt menestykseen ovat moninaisia. Maaliskuussa 2006 suomalaisten 10-ottelijoiden leiri suuntautui Viroon, missä yhteisharjoitusten ja keskustelujen kautta selkeytyi ainakin osa menestyksen taustatekijöistä.

Lajin arvostus

Virossa lajien tärkeysjärjestys on selkeä: ensin tulee 10-ottelu, sitten muu yleisurheilu, sitten hiihto ja joukko pallopelejä. Vaikka tärkeysjärjestys ilman muuta värittyy kertojan taustan mukaan, ei 10-ottelun merkitystä Virossa kannata vähätellä. Syynä arvostukseen on lajin pitkä menestyshistoria ja ennen kaikkea herra nimeltä Erki Nool. Arvostuksen seuraukset ovat moninaiset: lajin pariin hakeutuu lahjakkaita tyyppejä, lajille on helppo löytää rahoittajia, lajin kilpailutapahtumia seurataan aktiivisesti (mm. tietty fanijoukko kiertää kaikki kansainväliset ottelutapahtumat) jne. Itse asiassa moniottelut ovat koko virolaisen kilpailujärjestelmän pohja; moniottelupohjaisen lasten kilpailujärjestelmän ovat läpikäyneet lähes poikkeuksetta myös Viron menestyneet heittäjät. Moniotteluita pidetäänkin parhaana mahdollisena ponnahduslautana menestykselle missä tahansa yleisurheilulajissa.

Olosuhteet ja rahoitus

Tallinnasta löytyy nykyään kolme pelkästään yleisurheiluun suunniteltua sisähallia. Halleissa on saatavilla kaikki yleisurheiluharjoittelussa tarvittavat suorituspaikat ja välineet. Nuorella lahjakkaalla urheilijalla on mahdollisuus hakeutua urheilukouluun, jossa tarjotaan ammattivalmennus (siis kokonaisvalmennus, ei pelkästään yksittäisiä tunteja), harjoitustilojen käyttö, ruuat ja asuminen. Taloudellisesta tuesta urheilijoille saimme kuvan nousevan nuoren ottelijan Mikk Pahapillin esimerkin kautta: lajiliitto maksaa hänelle palkkaa urheilusta. Palkan ja sponsoreilta saatavan tuen avulla Pahapill kykenee harjoittelemaan täysin ammattimaisesti. Oman tulevaisuutensa turvaamiseksi hän opiskelee Tallinnan yliopistossa, mutta opiskelutahti on rauhallinen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Tallinnassa ollessamme Pahapill osti ensimmäisen oman asuntonsa, jonka rahoittamiseksi tarvittavaan pankkilainaan hän sai takauksen lajiliitoltaan!

Valmennus

Viron moniotteluvalmennuksesta löytyy useita ammattivalmentajia. Päävalmentajina toimivat entiset huippuottelijat Andrei Nazarov (8322 p) ja Tony Kaukis (8151 p). Nazarov ja Kaukis tekevät töitä sekä lajiliitolle että Tallinnalaiselle urheilukoululle, mikä vastannee meillä kutakuinkin urheilulukiota. Tämä tarkoittaa 2-3 harjoitusryhmän valmennusta päivittäin, käytännössä siis yhteensä n. 6-12 urheilijan päivittäisvalmennusta. Työ on puhtaasti ns. haalarivalmennusta, jossa hallinnollista työtä on minimaalisen vähän. Harjoittelu toteutetaan aina ryhmässä, samoja harjoitusohjelmia ja harjoitusaikoja noudattaen. Valmentajat ovat mukana käytännössä kaikissa harjoitustapahtumissa.

Viron moniottelujärjestelmän yksi kulmakivi on löyhä, mutta käytännössä kuitenkin toimiva ohjausjärjestelmä, jossa parhaat ottelijalahjakkuudet ohjautuvat em. valmentajien valmennukseen. Pakottamalla ohjaus ei tapahdu, mutta esim. siirtyessään urheilukouluun, nuori urheilija saa etuja, joista hän ei muussa tapauksessa pääsisi nauttimaan. Eräs nuorisovalmennusta tekevä virolainen otteluvalmentaja kuvasi asiaa seuraavasti: ”Meidän nuorisovalmentajien tehtävä on valmentaa pojat riittävän valmiiksi Nazarovin tai Kaukiksen valmennukseen”. Aivan kaikki eivät kuitenkaan em. ohjausjärjestelmää käytä hyväkseen: esim. tämän hetken parasta virolaisottelija Kristjan Rahnua (8526 p) valmentaa hänen isänsä.

Harjoittelu

Leirin aikana harjoittelimme pääosin Tallinnan yliopiston omistamassa Audentes –hallissa, jossa harjoittelee tämän hetken Viron kovin 10-otteluryhmä Andrei Nazarovin johdolla (ryhmässä mukana mm. Mikk Pahapill 8149 p, Indrek Turi 8122 p ja Andres Raja 7716 p). Nazarovin ryhmä harjoittelee 7-8 kertaa viikossa: maanantaisin ja tiistaisin yleensä kaksi harjoitusta päivässä, keskiviikosta lauantaihin yksi päivittäinen harjoitus ja sunnuntaisin aina lepopäivä. Harjoittelu pohjautuu samaan perusharjoitusviikkoon koko kauden ajan, mutta sitä muokataan aina tarpeen mukaan. Harjoittelua leimaa nopeus- ja voimapainotteisuus: voimaharjoittelua on mukana päivittäin ja juoksuharjoittelussa tehoja ei säästellä. Lyhyillä palautusajoilla juostavaa matalien vauhtialueiden intervalliharjoittelua on mukana vain hyvin vähän. Sen sijaan nopeustyyppistä harjoittelua aidoilla ja ilman aitoja on jopa 4 kertaa viikossa. Iskuttavaan ponnistamiseen liittyviä harjoitteita on myös mukana runsaasti, lieneekö asialla sitten yhteyttä Nazarovin urheilijaryhmän hyviin hyppylajituloksiin. Lajien tekniikkaharjoittelua on, ainakin näin perusharjoituskaudella, jopa yllättävän vähän. Kaikessa ryhmän tekemisessä oli havaittavissa nälkäisyyttä kehittyä ja poikamaista innostuneisuutta harjoitella kovaa. Ylipäätään ryhmäharjoittelun positiiviset edut tulivat selkeästi näkyviin.

Vierailimme Virossa viikolla 12, joka oli Nazarovin ryhmälle hieman poikkeuksellinen harjoitusviikko, koska lähes koko harjoitusryhmä matkusti saman viikon lauantaina Etelä-Afrikkaan kuukauden mittaiselle leirille. Niinpä he harjoittelivat alkuviikon kovaa ja lepäsivät tai harjoittelivat kevyemmin loppuviikon ennen leirille lähtöään. Seuraavassa viikon 12 maanantain ja tiistain harjoittelu, josta saanee jonkinlaisen kuvan ryhmän harjoittelun sisällöistä.

maanantai aamupäivä:

-verryttelyjuoksua ulkona 45 min (n. 7 km)

-venyttelyt

-helppoja koordinaatioita ja avauskiihdytyksiä

-kiihdytyksiä vastuksella 4*20 m (kelkka 15 kg, tossut)

-3*60 m / 90-95 % / 2-3’ ( tossut)

-kiihdytyksiä vastuksella 3*20 m (kelkka 15 kg, piikkarit)

-3*60 m / 90-95 % / 4-5’ (piikkarit)

-5*5-loikka 4 askeleen vauhdilla (pehmeä matto)

-5+5*5-kinkka 4 askeleen vauhdilla (pehmeä matto)

-3*200 m / 23.5”-25.0” (miehen mukaan) / 6’

(Harjoituksen kokonaiskesto 3 h 15 min)

maanantai iltapäivä:

-verryttely sisällä 15 min

-venyttelyt

-tempaus 5*3-5 (esim. Pahapill 5*3*75 kg)

-jatkuva ½-kyykky 5*5 (esim. Pahapill 130 kg)

-aitahyppelyt 12*6-aitaa aitakorkeutta hiljalleen nostaen (lopussa 107 cm)

-keskivartaloliikkeitä ja olkapään kuntoutusliikkeitä kuminauhalla runsaasti

-muutama helppo kiihdytysjuoksu

tiistai aamupäivä:

-verryttely ulkona 25 min

-venyttelyt

-helppoja koordinaatioita, avauskiihdytyksiä ja aitatapailuita

-4-6*7-aitaa / 3 askeleen rytmillä / 100 cm / -2 tossua / 6 askeleen pystykiihdytys

Suomalaisvieraiden läsnäolo saattoi vaikuttaa isäntien harjoitteluun, koska koko loppuviikon harjoitussuunnitelma muuttui alkuperäisestä. Erityisesti maanantaiaamun harjoituksessa oli aistittavissa virolaisottelijoiden taholta tervettä näyttämisenhalua suomenlahden toiselta puolelta saapuneille kilpakumppaneilleen: tehot nousivat isännillä erittäin koviksi, vaikka valmentaja yrittikin hieman toppuutella. Ainakin allekirjoittaneelle jäi mielikuva, että alkuviikko muodostui vierailumme seurauksena normaalia kovemmaksi, minkä takia tiistaiaamupäivän harjoitus helpottui hieman, suunnitelmissa ollut tiistai-iltapäivän voimaharjoitus peruuntui kokonaan ja torstaista tuli ylimääräinen lepopäivä. Niinpä loppuviikon harjoittelimme käytännössä oman ohjelmamme mukaan.

Matkan aikana selvisi, että ei ole yhtä virolaista otteluvalmennustyyliä. On valmentajia, joilla kullakin on oma tapansa toteuttaa valmennusta. Samassa hallissa valmentanut Kaukis harjoittaa hieman nuorempaa otteluryhmäänsä hyvin erilaisella filosofialla kuin Nazarov: määrällisellä ja matalatehoisella tekniikka- ja juoksuharjoitteluun painottuvalla ohjelmalla. Myös Rahnu harjoittelee tehollisesti selvästi kevyemmin kuin Nazarovin ryhmä. Virossa harjoittelu ei pohjaudu niinkään yksilöllisiin tarpeisiin, vaan valmentajan näkemykseen lajissa vaadittavasta harjoittelusta.

Kaiken kaikkiaan matkamme oli erittäin mielenkiintoinen ja avartava. Matkan perusteella suosittelen lämpimästi ottamaan kansainvälisiä kontakteja ja menemään paikanpäälle oman lajin tuloksentekijöiden luo. Paikanpäällä vierailu antaa huomattavasti todellisemman ja selkeämmän kuvan kuin seminaarisaleissa istuminen tai lehtiartikkeleiden lukeminen. Kopiointimielessä ei tietenkään liikkeelle kannata lähteä, mutta ei kannata myöskään tuudittautua ajattelemaan osaavamme homman täydellisesti. Silmät auki ja korvat höröllään, omaan tekemiseemme kuitenkin luottaen.

Jarkko Finni

Moniotteluiden lajikapteeni