ROMAN SEBRLE: 9026 PISTETTÄ!!

Tekstiviesti puhelimessani 27.5.2001 sopii hyvin tämän jutun otsikoksi. Tulos ei ehkä hurjasti vavisuttanut urheilumaailmaa, mutta maailman kymmenotteluväelle se oli odotettu ja hieman pelättykin merkkipaalu. Pitkään himoittu ja välillä tavoittamattomaksikin kuviteltu maaginen 9000 pistettä viimein ylittyi. Moinen teko ansainnee hieman pintaa syvemmälle menevää analyysiä.

Sen jälkeen, kun Thomas Dvorak vuonna 1999 iski tauluun lukemat 8994, oli selvää, että 9000 pisteen ylitys tapahtuu väistämättä muutaman seuraavan vuoden aikana. Thomasin jo vuosia kestänyt suoraviivainen kehitys näytti vievän hänet vääjäämättä uuden tuhatluvun paremmalle puolelle. Ja sitten jostain ”puskan takaa” ilmestyy maanmies, harjoituskaveri ja Thomasin hyvä ystävä, nimeltään Roman Sebrle! Kuka hiton Sebrle?

Vuonna 1974 syntyneen Sebrlen ensimmäinen virallinen kymmenottelu kirjattiin vuonna 1991. 16-vuotiaan nuorukaisen 5187 pistettä ei varmaankaan erityisemmin hätkähdyttänyt ketään. Sebrlen ei voi sanoa muutenkaan erityisemmin juhlineen juniorimenestyksellä: 19-vuotiaiden sarjassa ensi kertaa rikottu 7000 pisteen raja ei suomalaisesta näkövinkkelistä vaikuta mitenkään järisyttävän ihmeelliseltä. Sen jälkeen kehittyminen on ollut kuitenkin ihailtavan suoraviivaista: ensimmäinen kansainvälisen luokan tulos (yli 8000 p) vuonna 1996 ja ensimmäinen kansainvälisen huippuluokan tulos (yli 8500 p) vuonna 1998. Tosin kehityskäyrä on kansainvälisen huipputason saavuttaneille kymmenottelijoille tilastojen mukaan täysin normaali: 8000 pisteen ylitys tapahtuu keskimäärin 22-23–vuotiaana ja siitä menee keskimäärin 2-3 vuotta kansainväliseen huippuluokan tulokseen. Tämä on syytä huomioida myös suomalaisessa kymmenottelussa: arvokisojen mitalitaisteluun noustaan yleensä vasta 25-ikävuoden jälkeen (Sebrlen ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kymmenottelun arvokisamitali tuli hieman ennen 26. syntymäpäivää)!

Sebrle tunnetaan innokkaana kilpailijana. Esimerkiksi vuodesta 1993 vuoteen 1999 hänen kymmenotteluidensa vuosittainen lukumäärä on melkoisen komea: 7, 5, 4, 4, 6, 4 ja 4. Siis vähintään neljä ottelua vuodessa! Tässä suomalaisille nuorille ottelijoille hyvä opetus: ottelemaan oppii vain ottelemalla! Näistä 34 ottelustaan Sebrle vei loppuun peräti 32! Kun kerran opetuksia lähdettiin viljelemään, niin jatketaan samalla linjalla: ottelut kannattaa aina, kun se vain suinkin on mahdollista, viedä loppuun saakka! Aina ei tule ennätystä, mutta kehittävin ärsyke ottelijalle on aina itse ottelukilpailu.

Romanin kehityskäyristä löytyy muutakin mielenkiintoista. Tasainen kehittyminen yksittäisissä lajeissa tuo tasaisen kehittymisen myös ottelupisteissä. Itsestään selvää, vai mitä? Ei välttämättä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun alle 20-vuotias ottelijanalku todetaan liian hitaaksi, kimmottomaksi jne. Sebrle rikkoi ensimmäisen kerran 11 s, 50 s ja 15 s vasta 21-vuotiaana. Ja kuitenkin tämän vuoden sarjaa komistaa lukemat 10.64, 47.79 ja 13.92! Ja tuskin tänä vuonna hypätty 811 cm:ään tuntui realistiselta vuonna 1994, jolloin Roman rikkoi ensimmäisen kerran edellisen metrilukeman. Vuosien määrätietoinen työ tekee ottelijan. Miesten ottelussa näyttäisi olevan kuitenkin muutama poikkeuslaji: korkeus ja 1500 m maksimoituvat muita lajeja aikaisemmin lähes ottelijalla kuin ottelijalla. Roman hyppäsi jo 1992 ensimmäisen kerran korkeutta yli 200 cm (207) ja juoksi 1500 m 4.37. Molemmat tuloksia, jotka eivät ole sen jälkeen merkittävästi parantuneet. Ja taas opetus: korkeuden perustekniikka on opeteltava huolellisesti jo juniorivaiheessa, jolloin kevyt rakenne sallii riittävän hyppymäärän. Toisenlaisesta etenemisestä on olemassa muutamia varoittavia esimerkkejä. Myös tonnivitosen kehittäminen näyttäisi olevan kohtuullisen vaikeaa siinä vaiheessa, kun lihasmassaa kerääntyy muutaman kilon vuosivauhdilla. Toisaalta juniorivaiheessa huolellisesti rakennettu juoksupohja ja sitä kautta hyvät päätösmatkan pisteet ovat erinomainen lähtökohta aikuisvaiheen otteluharjoittelulle.

Mielenkiintoisen lähestymistavan tuo myös Sebrlen vertailu otteluita viimeiset 20-vuotta hallinneisiin atleetteihin: herrojen Thompson, O`Brien, Dvorak ja Sebrle pituus ja paino asettuvat jopa yllättävän samoihin lukemiin (taulukko 1.). Toisaalta kaikki ovat (ainakin toistaiseksi) tehneet parhaan tuloksensa suunnilleen saman ikäisinä. Ainakin allekirjoittanutta hämmästytti myös se, miten samantyyppisiä otteluprofiileja lajin valtiaat ovat vääntäneet: huomiota herättävästi poikkeaa itse asiassa vain Sebrlen korkeus, Thompsonin 400 m, tsekkien keihästulokset ja Romanin 1500 m. Roman on ko. porukan paras juoksija (3644 p juoksulajeista), toiseksi paras hyppääjä 2853 pisteellään (O`Brien paras: 2859 p) ja niinikään toiseksi paras heittäjä 2529 pisteellään (Dvorak 2660 p). Jos nämä herrat olisivat kilpailleet samassa kisassa, olisi esim. O`Brien johtanut Sebrleä vielä seipään jälkeen 111 p ja keihään jälkeenkin ero olisi ollut vain 4 p Sebrlen hyväksi. Toisaalta Dvorak olisi startannut 58 p eli n. 9 s etumatkalla 1500 m:lle. Tämä kertoo karua kieltään viimeisen lajin merkityksestä. Sellaista Elmoa ei enää löydy, joka olisi niin ylivoimainen yhdeksässä ensimmäisessä lajissa, että olisi varaa löntystää 1500 m esim. yli 5 minuutin!

Roman ei ollut ainakaan allekirjoittaneen mielestä SE tyyppi, josta odotettiin haamurajan rikkojaa. Rajan rikkomiseen tarvittiin kuitenkin äärettömän kova tasaisuus ja muutama todella kova huippulaji. Vaikka haamuraja rikkoontui, en usko sen muuttavan merkittävästi MM-kisojen kymmenottelutasoa Edmontonissa. Tähän asti käytyjen MM-kisojen voittopistemäärä on ollut 8666-8837 p (keskiarvo 8750 p), mitaliin vaadittava pistemäärä 8394-8652 p (keskiarvo 8500 p), kun taas pistesijan on saanut 8130-8307 pisteellä (keskiarvo 8199 p). Mene ja tiedä, mutta eiköhän kyseiset sijat irtoa tälläkin kertaa kutakuinkin samantyyppisillä tuloksilla.