Urallaan komeat 5931 pistettä vuonna 2000 keränneen Annu Montellin kauden 1994-1995 harjoittelua voi kuvata termeillä lajinomaisuus ja ylävartalon voimaharjoittelu. Painopistelajeja olivat talvella pituushyppy (yhteensä 37 harjoituskertaa) ja aitajuoksu (44 harjoituskertaa) sekä keväällä ja kesällä korkeushyppy (34 harjoituskertaa). Näissä painopistelajeissa oli päävalmentaja Markku Montellin lisäksi valmennusapuaan antamassa ko. lajien lajieksperttejä: Eila Vartiainen-Maunu ja Pasi Mäenpää , lisäksi keihäässä Aatos Uppa.
Harjoittelun suurin haaste löytyi nopeuspuolelta. Paras lentävän 20 metrin noteeraus harjoituskaudella oli 2.35, tosin kilpailukaudella nopeustaso on todennäköisesti ollut tätä parempi. Nopeusharjoittelua toteutettiin paljon painopistelaji aitajuoksun avulla, siitä syystä sileän nopeusharjoittelua kertyi melko vähän (vuositasolla maksimaalista nopeusharjoittelua 5 km, submaksimaalista nopeusharjoittelua 16 km). Kovatehoista aitajuoksuharjoittelua sen sijaan oli ohjelmassa aika paljon. Nopeusharjoittelussa ei käytetty vastusvetoja lainkaan, mutta ylirytmiharjoittelun avulla haettiin viimeinen terävyys ennen arvokilpailuita. Myös Annun juoksutekniikan kannalta tärkeää juoksuloikkaa oli ohjelmassa erityisesti kesällä melko runsaasti.
Nopeuskestävyyden Montellit hankkivat pääsääntöisesti 100-200 metrin vedoilla, niinpä laktisten harjoitusten vetomäärää kertyi harjoitusvuoden aikana vain 5 km, sen sijaan alaktista vetoharjoittelua oli peräti 56 km. Myös pidempää juoksua oli mukana harjoittelussa.
Voimaharjoittelussa kaikkein kovimpia liikkeitä Annu ei voinut juurikaan tehdä 17-vuotiaana tehdyn selkäleikkauksen takia: siitä huolimatta rinnalleveto parani vuoden aikana hieman (77.5 kg). Pääpaino oli lähes päivittäisissä vatsa- ja selkälihasliikkeissä: n. 30-40 min kestäneen keskivartaloharjoituksen kautta toistoja kertyi jopa tuhansia viikossa! Jalkavoimiin ei kiinnitetty tällä harjoituskaudella kovinkaan paljon huomiota, koska niiden oli havaittu olevan jo melko korkealla tasolla (testeinä käytettiin mm. Kuortaneen legendaarisia ”pömpelitestejä”, niissä reisipuristus 234 kg ja pohjepuristus peräti 562 kg). Sen sijaan ylävartalon voimatasojen nostamiseen kiinnitettiin paljon huomiota, toistoja kertyi yli 4000 kpl vuodessa. Liekö siinä ollut yksi syy parantuneisiin heittotuloksiin.
Loikkaharjoittelua Annulle kertyi melko vähän pienten terveysongelmien takia (kantapään limapussi), toteutus piti sisällään lähinnä kestoloikkaa, aitahyppelyitä ja em. juoksuloikkaa. Siitä huolimatta korkeustulos parani peräti 7 cm (179 cm)! Myös muut painopistelajit kehittyivät: keihäs melkein 3 m (42.80 m) ja aidatkin 15 sadasosaa (14.41 s)! Painopistelajeista ainoastaan pituushypyssä tuli pientä taantumaa kantapääongelman ja isomman tekniikkamuutoksen takia.
Harjoittelun rytmittäminen oli voimakasta: teho- ja määräviikkojen sekä helppojen viikkojen välillä oli suuria eroja. Harjoitusolosuhteet olivat erinomaiset, Annu opiskeli tuohon aikaan Oulussa Kastellin urheilulukiossa. Kouluharjoituksia oli neljä kertaa viikossa, mikä sopi Annulle hyvin, koska hän aamuvirkkuna ihmisenä tykkäsi tehdä kovatkin harjoitukset jo aamulla.
Kaiken kaikkiaan Montellin harjoittelussa pyrittiin enemmän laatuun kuin määrään ja harjoituskertojen lisäämiseen. Määrääkin oli toki kohtalaisesti: harjoituskertoja vuodessa kertyi 314 kpl, neljän kuukauden kertymä (marras-, joulu-, maalis- ja huhtikuu) ylitti 30 harjoituskerran määrän ja harjoitustuntejakin kertyi yhteensä 438. Lihashuolto oli säännöllistä: yhteensä 28 hierontakertaa. Näillä pohjilla syntyi pistemäärä 5526 p, saavutuksena nuorten Euroopan mestaruus.
Jarkko Finni